Yllätetty

Täysin yllätetty ja monesti! Paljon lämpöä ja aitoa välittämistä, ystävyyttä ympärillä. Niin minulle kävi torstaina syntymäpäivänäni. Pohjustan teitä hieman. Meillä ei siis kummemmin juhlita aikuisten synttäreitä. Lähimmät muistavat viestein tai soitoin ja tutuilta tulee onnitteluja, mikäli asian on paljastanut Facebookissa :) Meillä onnitellaan, halataan ja suukotellaan totta kai, mutta lahjojen ostaminen aikuisten kesken ei ole ollut se juttu. Ostamme mieheni kanssa toisillemme lahjan, jos jotain tarpeellista tai ihanaa (lue: pakko-saada) tulee vastaan riippumatta onko syntymäpäivä tai ei. En ole myöskään turhuuksien ystävä - tai senkin määrittäminen on niin henkilökohtaista. No, minulle tarpeelliset tavarat tai jokin uniikki koru, laukku, vaate tai esine on se juttu. Menen monesti fiilispohjalla ja minulle tulee vahva tunne, jos jokin on juuri se omanoloinen juttu. Silloin se on menoa :)

En täyttänyt siis tasavuosia, enkä satavuosia, mutta melkein. Neljänkympin pysäkki on ohitettu ja koen eläväni elämäni parasta aikaa. Saan tehdä kiinnostavia juttuja ympärilläni olevien ihanien ihmisten kanssa ja saan heiltä paljon energiaa ja iloa. Olen saanut uusia ystäviä viimeisen kahden vuoden aikana, ja jokainen heistä on minulle tärkeä. He ovat opettaneet minulle paljon, elämästä, itsestäni, suhtautumisestani, siitä miten aurinko paistaa vaikka sataisikin, miten iloita vaikka itkettäisi ja miten nähdä hyvää juuri tässä hetkessä. Välittämistä ja kuuntelemisesta. Takana on myös rankkoja vuosia, pohjamutiakin. Ystävät ovat kuitenkin pitäneet minusta huolta ja nenäni pinnalla. Kiitos rakkaat <3

Ja nyt siihen yllätettyyn naiseen :) Ystävälläni Millalla on aina upeita koruja, hän stailaa itsensä ja kenet tahansa taidokkaasti ja kantaa asun kuin asusteen niin luontevasti. Jaksan aina ihailla hänen tyyliään ja taitojaan. Hänpä sitten yllätti minut upealla korulahjalla synttärien aattona!

  
Kati-ystäväiseni piipahti kaupalla kahvittelemassa ja toi ihanan cambria-orkidean <3

Kotiin tultuani sai ajaa tasaista, uuden sepelipinnan saanutta pihaa pitkin autokatokseen. Kiitos rakas <3 Torstaina Turun Taiteiden Yönä olin kutsuttuna myymässä Iso-Puolalan illassa. Iso-Puolala on Rakennusperinteen Ystävät ry:n omistama tila taloineen ja pihoineen Puolalanpuiston sylissä. (Illasta ja Iso-Puolalasta kirjoittelen lisää tuonnempana.) Toiminnanjohtaja Katariina ja RPY:n markkinoinnista vastaava Tarja yllättivät minut lasillisella, puheella ja laululla, johon yhtyivät kymmenet tapahtumassa vierailleet!!! Kiitos naiset ja ihanat Iso-Puolalan illan vieraat <3 
Laatumimmi-ystäväni Miia taas vetäisi omat onnittelulaulunsa saapuessaan paikalle ja kaiken kansan kuulleen totta kai :) Pia-ystävä seurasi halauksineen!

Suurimman yllätyksen (järkytyksen) koin, kun Kotilaiturin kässäkerholaiset, tempaisivat. Asia on nimittäin niin, kun Kotilaituri kutsutaan jonnekin, mukana tulevat ihanaiset kässänaiseni. Niinpä olimme kaikki Iso-Puolalassa, he kässäilemässä sisätiloissa ja minä myymässä pihalla. Pakko minun oli välillä käydä kurkkimassa, miten kiva meno heillä siellä on. Ja kivaa oli! Siinä sitten yht'äkkiä puhe hiljeni, Sari aloitti onnittelupuheen ja ojensi minulle kirjekuoren. Kuoresta paljastui lahjakortti Day Spa Laguuniin!!! 
Pystyin onneksi kiittämään, mutta olin kyllä niin äimistynyt kaikesta huomiosta ja onnitteluista. Kiitos rakkaat kässänaiseni <3 Vielä en ole päättänyt minkä ihanan hoidon valitsen.

Toivun vieläkin tästä melkoisesta juhlapäivästä ja pyörityksestä. Ajatukseni kiteytyy ja pukeutuu sanoiksi parhaiten tässä yhdessä lempirunoistani:

Itse asiassa koko elämän ajan,

ystävyys merkitsee ihmiselle

lopulta kaikkein eniten.

Kädenpuristus vaikeina aikoina,

rohkaiseva sana epäilyn hetkellä,

lohdutus ja ystävällisyys surussa ja 

lämmin kumppanuus kaikkina aikoina.

 Meillä juhlatunnelma jatkuu huomenna, kun suku kokoontuu juhlistamaan pikkuneidin synttäreitä. Kiitos teille lukijaystäväni, että olette siellä. Parasta on ystävät ja rakkaat ympärillä <3