Talvipäivä

Lomat alkaa olla vietetty ja paluu arkeen alkaa huomenna. Joululoman aikana on saatu nauttia pitkistä yöunista, kiireettömistä päivistä ja ulkoilusta ihanassa talvisäässä. Toki säätilakin on vaihdellut melkoisesti. Joutilaisuus, mikä ihana syy tehdä, mitä tykkää tai olla tekemättä. Kameran pakkasenkestokin tuli testattua (kestää) ja muistoksi tallentui ulkoilupäivä perheen ja äitini kanssa kotinurkilla. Ensimmäiset kuvat tuli otettua ennen uloslähtöä - ihanaa näkymää ikkunan takana ihaillen.

Yläterassillamme on keinu, joka on isäni kotoa ja minuakin vanhempi, siis melkoisen vanha :) Pelastin sen meille vuosia sitten mammani kuoltua. Olemme maalanneet sen metalliosat, vaihtaneet puuosat uusiin ja antaneet sille uuden tummanharmaan värin. Runko on siis alkuperäinen ja toivon, että keinu ilahduttaa vielä kymmeniä vuosia lisää. Nyt siitä sai ihanan kuvan lumivaippaan verhoutuneena. Samoin pieni pöytäryhmä, joka odottaa kesäisiä aamupalahetkiä.

 

Ikkunanpesijältä on tainnut syksymmällä unohtunut sulkea ulommainen ikkuna kunnolla, koska ikkunan väliin on muodostunut kaunis jääkuvio ♥

 Kotimme etupihalta talviasussa. Hakuropajut ovat juurtuneet ja kestäneet syksyn tuulet.

Tonttiamme reunustaa massiivinen luonnonkivimuuri, joka rajoittuu kävelytiehen. Melkein kaikki kivet ovat peräisin tontiltamme louhimisen tuloksena. Miten metsäinen tontti voikaan kätkeä suuren määrän kiveä sisäänsä.

Kotimme toinen puoli avautuu metsikön puolelle ja paljastaen talon kaksikerroksisuuden.
En olekaan paljon kotiamme kuvannut. En mitenkään tarkoituksella sitä ole kuvaamatta jättänyt. Olkoonkin siis tänä vuonna blogissani enemmän myös kotikuvia.
Vai mitä te toivotte blogistani löytyvän? Kuulisin siitä mielelläni kommenteissanne.

Äitini synnyinkoti sijaisee kivenheiton päässä nykyisestä kodistamme. Yhteiset ulkoiluretket ovat siitäkin mukavia, että joka kerta tulee jokin uusi tarina tai muisto hänen lapsuuden kulmilta. Missä on kylämme parhaat mustikkamaastot, missä hän on leikkinyt kymmentä tikkua laudalla, mihin puuhun kaverit sitoivat hänet intiaanileikkien päätteeksi ja mistä mamma löysi hänet nukkumasta - yhä puuhun sidottuna. Minkälainen lastemme koulu oli silloin, kun hän kävi sitä - ainakin neljännes pienempi. Aika paljon on nurkat muuttuneet siitä, kun äitini liki 60 vuotta sitten naapurin kakaroiden kanssa näissä maisemissa temmelsi.

 Ihana talvipäivä, ihana joutilaisuus. Tästä ammennetaan voimia uuteen vuoteen ja alkavaan arkeen.

Mukavaa työnaloitusta kaikille ja lomaa niille, joilla se jatkuu tai alkaa!

♥ Kati